Olisipa mukava tavata joku kiva mies, joka haluaisi käydä ulkona syömässä ja vaikka pussikaljalla. Ensimmäisillä treffeillä ei tarttis lääppiä juuri ollenkaan, vaan ilmassa saisi väreillä sellainen sähkö. Jos sitä sähköä ei ole, niin en usko suhteella olevan tulevaisuutta. En ole tämän sinkkuilun aikana kuin kerran tuntenut kyseistä sähköä, mutta tietysti tämä kaveri on niitä, jotka eivät ymmärrä tapailun päälle. Mulla on tapana valita ne väärät miehet, joilla on jonkunlainen taipumus tunnevammaisuuteen.

Olen keskellä mitä ihmeellisintä kolmiodraamaa - vaikka en edes halua tätä kolmion miestä tai naista. Mut on sotkettu vasten tahtoani suhdekuvioon, josta kukaan ei ole ottanut selvää moniin kuukausiin. Olisi erittäin suotavaa, että jokainen pariskunta tietää ovatko yhdessä vai eivät. Siihen on turha sotkea ketään muuta mukaan. Olen ajatellut sanoa itseni irti noista kahdesta, koska elämässä on muutenkin ongelmia eikä joutuminen suhdekiemuroiden ympärille ole kovinkaan hohdokasta. Itse hoidin eroni niin, että siihen ei liittynyt tasan ketään muuta kuin minä ja exäni.

Tämä kesä tuntuu olleen ihmissuhteiden kulta-aikaa. Kaikki ovat sotkeneet asiansa perinpohjin ja osa on selvinnyt siitä suosta. Toivottavasti ensi kesänä itse vietän aikaani erään miehen kanssa - mieluiten samassa kaupungissa ja miksei vaikka saman katon alla.

Uusi blogi ja uusi mahdollisuus. Mikä mahtava yhdistelmä himokirjoittajalle!!

Olen miettinyt paljon treffailua ja sitä miten hankalaa se toisinaan on. Onko pahempaa kuin treffit, jotka ovat täynnä vaivautuneita hiljaisuuksia? Ehkä oma kokemukseni viime kerralta voittaa pahimmat hiljaisuudet. Mitä jos treffikumppanissa ärsyttää kaikki? Hiki, raapiminen ja heti lihaan kiinni käyminen? Ei hyvä yhdistelmä. Mitä jos tämä mies sanoo, että on vaan hyvä jos nainen on helppo. Kuka haluaa olla helppo? Tuskin kukaan. Monet tuntuvat pitävän seksiä tärkeimpänä mittarina ja sitä pistettä kohti mennään vaikka lähes väkisin. Missä ovat ne miehet, jotka tarjoavat vaikka vain vettä ja haluavat ensin tutustua ennen kuin vievät sänkyynsä? Miksi mä tapaan seksihulluja ja käytöstavoiltaan köyhiä köyrijöitä?

Kolmisen viikkoa sitten tapasin ihanan miehen, joka sanoi, että hän ei etsi mitään vakavaa suhdetta. Oma fiilis lysähti hetkellisesti, mutta ajattelin, että antaa nyt mennä, kun avioliittokaan ei enää kahlehdi mua. Vielä, kun tämän tyypin saisi ymmärtämään enemmän mun itseni päälle ja se unohtais sitoutumiskammonsa. Hänen kanssaan on vaan hyvä olla ja meillä riittää juttua. Pisteenä iin päälle; hän on mun mielestä todella komea. Ihanaa, että välillä ihastun herrasmieheen enkä ainaisiin renttuihin.

Ehkäpä treffailu tuottaa vielä tulosta jossain vaiheessa ja löydän elämäni rakkauden. Luulin, että olin jo löytänyt sen mennessäni naimisiin, saadessani kaksi lasta, mutta ei. Se rakkaus ei kantanutkaan meitä yhteiseen omakotitaloon tai yhteiseen vanhuuteen. Jäljelle jäi katkeruus, viha ja suru. Ehkä jonain päivänä kaikki hirveät tunteet ovat historiaa ja tilalle tulee luja ystävyys.